Puhuttaako palaute?
Palaute on monissa yrityksissä hiukan unohdettu työhyvinvoinnin väline, jonka käyttöä arastellaan, tai jota käytetään liian yksipuolisesti. Harvoin annettu palaute ei toimi arjen rytmittäjänä ja kehittäjänä, ja yksittäisen palautteen merkitys kasvaa helposti suhteettoman suureksi. Palautteen antamista ei ole usein systematisoitu, vaan kukin antaa sitä omista lähtökohdistaan ja omalla tyylillään. Liian usein palaute on vain korjaavaa, tai jopa suoraan sanottuna rikkovaa eli jopa asiatonta.
Palaute nähdään myös usein vain johdon ja esimiesten työkaluna, vaikka toimivassa yhteisössä sitä antavat ja saavat kaikki. Positiivisen palautteen antaminen jää arjessa usein tekemättä – ajatellaan, ettei palautteen antamiseen ole aihetta, kun kaikki sujuu hyvin. Tällöin palautteen kannustavuus- ja motivointiedut jäävät saamatta.
Kehityskeskustelut ovat yksi monille tutuista palautteen antamisen ja saamisen muodoista. Vuosittain toistuva, sisällöltään pääpiirteittäin samanlaisena pysyvä kehityskeskustelumalli voi toimia keskusteluyhteyden avaajana ja päivittäisjohtamista ja yhteisön viestintää tukevana välineenä. On kuitenkin hyvä muistaa, että malli kannattaa muokata juuri omaan organisaatioon ja tilanteeseen sopivaksi, jotta sen yhteys arkityöhön on selkeä ja vaikutus todellinen.
Kehityskeskustelun voi toteuttaa työpaikan ulkopuolella laiturin nokassa, hiihtoladulla, lounaspöydässä tai missä vain vapaasti valitussa paikassa, jossa esimiehen ja alaisen on mahdollista keskustella avoimesti ja luottamuksellisesti yhteisöstä, työtehtävästä ja arjesta. Uudessa ympäristössä ajatus lentää ja mieli rauhoittuu kehittämisen teemojen pariin. Käytännön toteutuksessa on kuitenkin syytä huolehtia siitä, että keskustelulla on tietty jokseenkin samanlaisena säilyvä runko, jotta tuloksia voidaan seurata pidemmällä aikavälillä. Lisäksi ajatukset tulee pystyä kirjaamaan kevyesti, mutta luotettavasti, jotta keskustelijat voivat myöhemmin palata sovittuihin päätöksiin.
Huomattiin, että toimiva kehityskeskustelu voi olla meidän porukan näköinen vaikka olisikin mietitty ja jatkuva prosessi.
- safarilainen
Kukin tarvitsee palautetta tekemästään työstä, joten tärkeintä on löytää ja tukea arjen palautteen antamista ja saamista!
Työelämäsafarin 3+1
1. Enemmän on enemmän
Sopiva palautteen määrä ja tiheys ovat tilannekohtaisia. Kaiken kaikkiaan annamme useimmiten palautetta turhan harvoin, ja keskitymme korjaavaan palautteeseen. Tällöin negatiivinen sävy korostuu entuudestaan.
2. Olemme erilaisia
Pääsääntönä mainitaan usein ajatus siitä, että positiivisen palautteen voi antaa joukon edessä, korjaavan puolestaan kahden kesken. Tässä on hyvä lähteä, mutta olemme silti kaikki erilaisia. Osa ihmisistä ei halua saada edes kiitos toisten edessä.
3. Huolehdi tasapainosta
Usein kuulee puhuttavan hampurilaismallista eli nosta palautteessa ensin esiin jotain positiivista, sitten korjaavaa ja lopuksi taas positiivista. Kaikkien työntekijöiden tulisi pohtia omia palautekäytänteitään – annanko ja saanko tarpeeksi palautetta, onko palaute sävyltään asioita eteenpäin vievää vai hankaloittavaa, ja mitä voisin tehdä toisin?
+1 Asetu toisen asemaan
Pyri olemaan rehellinen, avoin ja hienotunteinen antaessasi palautetta. Pohdi, mitä haluat saada palautetta antamalla aikaan, ja millaisin keinoin saavuttaisit parhaiten tavoitteesi.
Älä aikaile – ajantasainen palaute linkittyy oikeaan tilanteeseen!
Lähteet:
Palautetta metsästämässä –miniseminaari, Työelämäsafari, yrittämisen ja johtajuuden lehtori Sari Suominen, LAMK. Luettavissa: https://www.lamk.fi/sites/default/files/2019-05/Miniseminaari_160519_aineistot.pdf
Työelämäsafarit 2017 - 2019
Teksti: Annukka Heinonen, TKI-asiantuntija, LAMK