Kampaajasta koneinsinööriksi

Kuva
Ida Kylliäinen
Ida Kylliäinen on tuore mekatroniikkainsinööri. Kiinnostus robotiikkaan vei parturi-kampaajaksi valmistuneen Idan opiskelemaan kone- ja tuotantotekniikkaa Lahden ammattikorkeakouluun.

- Opiskelin nuorempana parturi-kampaajaksi, koska ajattelin sen olevan luovaa ja persoonallista – olin itsekin silloin hyvin persoonallinen tyyliltäni. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta missään vaiheessa ja totesin jo toisena vuonna, etten tulisi tekemään sitä työkseni. Halusin kuitenkin valmistua ja saada paperit koulusta, joten tein toiminimellä töitä jokusen vuoden laitellen kavereiden ja sukulaisten hiuksia. Ammattikoulun jälkeen työskentelin kaupassa ja sen jälkeen tehtaassa – vannoin etten enää koulunpenkille lähtisi.

Idan tyttären mentyä esikouluun ja molempien vanhempien tehdessä vuorotöitä, menivät suunnitelmat kuitenkin uusiksi. Ajankohtaiseksi tuli uusi koulutus, jolloin Ida löysi LAMKin sivuilta mekatroniikan suuntautumisvaihtoehdon.

- Löysin LAMKin sivuilta mekatroniikan ja ajattelin, että vau, robotteja! Siitä se sitten lähti: hain kone- ja tuotantotekniikan koulutukseen ja mekatroniikan insinööriksi. Kävin pääsykokeissa ja luulin, etten pääsisi kouluun, mutta postissa tulikin hyväksymiskirje. Nyt noin neljä vuotta myöhemmin valmistuin ajallaan ja opintopisteitäkin kertyi 11 enemmän kuin olisi ollut tarpeen. 

Idan polku parturi-kampaajasta mekatroniikkainsinööriksi on melko yksilöllinen ja ainutlaatuinen yhdistelmä. 

- Jos vertailee kampaajatyötä ja konetekniikkaa, niin kyllähän molemmissa saa käyttää luovuutta ja molemmissa tarvitaan hyvää hahmottamiskykyä. Lisäksi erilaisten ihmisten kanssa toimiminen ja asiakaspalvelu ovat tärkeitä taitoja hallita myös insinöörinä. 


Valmistumisen jälkeen oman alan töihin

Ida koki LAMKissa opiskelun monipuoliseksi ja erilaisia kursseja oli mahdollista suorittaa mekaniikkasuunnitteluun liittyvien opintojaksojen lisäksi. Monen työvuoden jälkeen itse opiskelun opettelu alussa oli kuitenkin haastavaa.

- Alkuun tein valtavasti töitä, jotta pysyin matematiikassa ja fysiikassa mukana. Vauhti oli melko kova, mutta erityisesti matematiikan opettaja oli aivan huikea ja pysyin hyvin perässä. Viimeinen vuosi oli varmasti elämäni rankin, kun yhdistin työnteon, opinnäytetyön ja viimeisten opintojaksojen suorittamisen. Olen aikatauluttava suorittaja-ihminen, joten halusin tunnollisesti hoitaa kaiken ja ehtiä olemaan joka paikassa mukana.

Mieleenpainuvimmaksi muistoksi jäi ensimmäisen vuoden projektityö, jossa Ida tutustui nykyisiin hyviin ystäviinsä. Projektissa opiskelijat pääsivät heti oikeasti työskentelemään ja suunnittelemaan. 
   
- Toinen mieleenpainuva kokemus oli ulkomaanprojekti saksalaisen koulun kanssa. Rosenheimin koulusta tuli kaksi opiskelijaa ja opettaja käymään Lahdessa, jossa pidimme projektin aloituspalaverin sekä kävimme läpi mitä haluamme tehdä. Projektin aikana pidimme Skype-palavereita ja keväällä kävimme Rosenheimissä pitämässä projektin päätöksen sekä tutustumassa paikalliseen opiskelijaelämään. Oli todella hienoa päästä mukaan projektiin ja vielä projektipäälliköksi.

Ida kuvailee kone- ja tuotantotekniikan koulutusta laajaksi, joten valmistumisen jälkeen voi lähteä moneen eri suuntaan. Projektityöt toimivat hyvinä harjoituksina ns. oikeisiin töihin ja niihin kannattaa panostaa. Työharjoitteluiden avulla on mahdollista verkostoitua ja saada jalkaa oven väliin mahdollisesti tulevaan työpaikkaan. Näin kävi Idalle, joka sai kolmantena vuonna harjoittelupaikan yrityksestä, johon nykyinen mekatroniikan insinööri oli toivonutkin työllistyvänsä valmistumisen jälkeen. 

- Viimeisimmästä harjoittelupaikasta sain ensin kesätyöpaikan, sitten sain jäädä tuntityöntekijäksi ja kun kouluhommat oli pistetty pakettiin, sain vakituisen paikan. Työllistyin siis omalle alalle mekaniikkasuunnittelijaksi Raute Oyj:lle.

Ida Kylliäinen

Olen erittäin tyytyväinen ja tämä kaikki meni tavallaan juuri niin kuin olin suunnitellutkin.