Alumnin tarina
Maria Männikkö
Oma polkuni nykyisiin työtehtäviini
Toimin pianonsoitonopettajana Riihimäen musiikkiopistossa sekä konsertoin aktiivisesti.
Vuonna 2003 soitin Musiikin laitoksen päättöresitaalin ja menestyin myös Leevi Madetoja -pianokilpailuissa. Tämän jälkeen sain puhelun Riihimäen musiikkiopistosta, ensimmäisestä opinahjostani. Rehtori kysyi, olisinko kiinnostunut pianonsoitonopettajan äitiysloman sijaisuudesta seuraavalle lukuvuodelle. Hain paikkaa innoissani, ja sain sen. Opetuskokemusta minulla oli kertynyt jo aiemmilta vuosilta opetusharjoittelusta, kansalaisopistoista, yksityisoppilaista, konservatorion sijaisuuksista sekä musiikin laitoksen sivuainepianistien opettamisesta. Olen aina nauttinut opettamisesta, ja kokemuksen myötä se on muuttunut yhä mielenkiintoisemmaksi.
Kahden sijaisuusvuoden jälkeen, vuodesta 2005 olen toiminut Riihimäen musiikkiopistossa päätoimisena tuntiopettajana. Toimenkuvani on hyvin monipuolinen; opetan klassista pianonsoittoa, vapaata säestystä, säestän muiden instrumenttien oppilaita sekä ohjaan yhteissoittoa. Konsertoin myös säännöllisesti opistomme konserttisarjassa. Lisäksi olen ollut mukana Riihimäen musiikkiopiston toimintaa kehittävissä projekteissa. Näistä mainittakoon esimerkiksi viimesyksyinen kamariorkesterimme Espanjan kiertue, jota olin sekä vahvasti järjestämässä että matkalla mukana mm. orkesterimme solistina.
Opiskellessani musiikin alalla 1999-2004 oli hienoa ja tärkeää, että koulu oli mukana myös opiskelijoiden solistisessa urakehityksessä. Itselleni tulevaisuuden kannalta tärkeitä tapahtumia olivat mm.esiintyminen Potentia Sinfonican solistina Lahden Sibeliustalossa ja festivaaleilla Murciassa, Espanjassa 2004; opiskelijavaihto Salamancassa, Espanjassa; osallistuminen Salamancan konserttimatkaan 1999 sekä musiikin laitoksen taloudellinen tuki kansallisilla kilpailumatkoilla. Opettajani Rauno Jussilan ansiosta meille pianisteille järjestettiin vuosien aikana myös useita erinomaisia mestarikursseja (mm.prof. Matti Raekallio). Kurssit ovat monessa mielessä tärkeitä; ne antavat pianisteille aina uusia näkökulmia ja pistävät ajattelemaan, kursseilla voi myös luoda kontakteja muihin opettajiin.
Kun valmistuin 2004 Musiikin laitokselta, oli selvää, että halusin jatkaa opiskelua ja tulla yhä paremmaksi pianistiksi. Opintieni jatkui Sibelius-Akatemiassa Matti Raekallion johdolla. Vuonna 2005 pääsin opiskelemaan myös Hannoverin Musiikkikorkeakoulun jatkotutkintolinjalle. Samana vuonna taiteellista toimintaani tuki myös Hämeen taidetoimikunta. Vähitellen kansainväliset esiintymiset kilpailujen, kurssien, festivaalien ja tutkintojen muodossa alkoivat lisääntyä pianistin työssäni. 2006 valmistuin Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi. Opintoni Hannoverissa ovat tällä hetkellä myös loppusuoralla. Ensi kaudella 2009-2010 keskityn pianistintyöhöni Suomen Kulttuurirahastolta saamani apurahan turvin. Syyskaudella on luvassa mm. ensikonserttini Sibelius-Akatemiassa.
Miten opinnot Musiikin alalla valmistivat nykyisiin työtehtäviini
Tärkeintä Musiikin laitoksen opiskeluvuosieni aikana oli luonnollisesti instrumenttiopetus. Itse pyrin Lahden ammattikorkeakouluun, koska halusin päästä Rauno Jussilan oppilaaksi. Vuosien opiskelu hänen johdollaan loi hyvän pohjan uralleni sekä pianistina että opettajana. Ihailen Jussilan kykyä nähdä jokaisen oppilaan oma kehityskaari; se, mitä tulee soittaa ja missä järjestyksessä. Ihailen myös sitä rohkeutta, tietämystä ja taitoa, millä hän ohjaa oppilaitaan eteenpäin ja saa heidät koukkuun musiikkiin. Toivon, että vuosien saatossa saan omaankin opetustyöhöni yhä enemmän tuota samaa viisautta ja psykologista silmää.
Opetusharjoittelu sekä didaktiikka olivat nekin tärkeitä aineita Musiikin laitoksella. Joskin ainoastaan yhtä harjoitusoppilasta opettamalla ei saa tarpeeksi opetuskokemusta tulevaisuutta varten. Onneksi ainakin monille pianonsoiton opiskelijoille tarjotaan usein sijaisuuksia, yksityisoppilaita tai muuta opetustyötä jo opintojen ohessa. Opiskellessani Musiikin laitoksella olin suhteellisen tyytyväinen opetusharjoittelusysteemiimme. Opettaminen opiskelutovereiden sekä harjoittelun ohjaajan edessä, palautteen antaminen muille sekä tuntien valmistelu valmistivat kaikki hyvin itse työelämään mutta myös työnhakuun. Didaktiikan tunneilla kävimme läpi piano-ohjelmistoa, mutta koska pianosävellyksiä on niin valtavasti, paljon jäi kyllä opiskelijan omalle vastuulle.
Opiskellessani Musiikin laitoksella välillä tuntui, ettei aika riitä harjoitteluun. Tämä johtui osittain siitä, että opetussuunnitelmaan mahtui myös niin sanottuja turhia aineita. Eri opiskelijat haluavat panostaa eri asioihin, toiset solistiseen työhön, toiset opettamiseen, toiset kamarimusiikkiin ja toiset enemmän yleissivistävään koulutukseen. Ihanteellista olisikin, jos opiskelijat saisivat vielä paremmin räätälöidä opintonsa omien mieltymystensä mukaan.
Kuten jo viittasin edellisessä kohdassa, itselleni tärkeä tapahtuma oli myös opiskelijavaihto Salamancassa 2001. Tutustuminen espanjalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin toi uusia tuulia elämääni. Kiinnostus kaikentyyliseen espanjalaiseen musiikkiin heräsi myös tuolloin. Myös piano-ohjelmistooni alkoi pikku hiljaa kerääntyä Fallan, Solerin ja Granadoksen pianoteoksia. Innostus espanjalaista musiikkia kohtaan vallitsee edelleen. Tällä hetkellä valmistan konserttiohjelmaa, joka koostuu Enrique Granadoksen pianomusiikista. Opiskelijavaihto on vaikuttanut myös työhöni musiikkiopistossa. Ystävyyssuhteeni espanjalaisten muusikoiden ja opettajien kanssa auttoivat opistoamme kansainvälisen yhteistyön aloittamisessa espanjalaisen konservatorion kanssa.
Edellisessä kohdassa viittasin myös esiintymistilaisuuksiin, konserttimatkoihin, kilpailumatkoihin ja mestarikursseihin. Kaikki tällainen ”extra” oli itselleni sitä parasta Musiikin laitoksen opiskeluvuosien aikana.
Mikä on parasta ja mikä haastavinta nykyisessä työssäni?
Opetustyössäni parasta ovat oppilaat ja heidän luovuutensa. Nautin työskentelystä heidän kanssaan ja opettamisen/ohjaamisen psykologiasta. On hienoa olla läsnä oppilaiden kypsymisessä sekä ihmisenä että muusikkona. Parasta ja haastavinta on, ettei opettaja ole koskaan valmis. Aina voi tehdä asiat toisin tai paremmin; aina voi laajentaa musiikillista tietämystä ja ohjelmiston tuntemusta; aina voi löytää uusia opetusmetodeja. Opettaja on siis myös ikuinen opiskelija. Kokemuksen myötä jokaisen opettajan tietämys totta kai lisääntyy, mutta opettajalla täytyy olla myös halu kehittyä.
Opetustyössä haastavaa mutta myös mukavaa on keksiä keinoja oppilaiden innostuksen ylläpitämiseksi. Yritän luoda jokaiselle oppilaalle säännöllisesti pieniä ja suuria tavoitteita, jotta motivaatio opiskeluun säilyisi. Tällaisia ovat esimerkiksi konsertit, ryhmätunnit, tutkinnot. Viime vuonna tuotin myös kotistudiossamme lähes jokaiselle oppilaalleni oman levyn, johon kukin sai soittaa haluamiaan kappaleita. Oli mahtavaa huomata, kuinka projekti innosti kaikkia.
Parasta ja haastavaa työssäni on myös se, että pystyn yhdistämään opetuksen ja pianistin urani. Kummatkin tukevat toisiaan ja vaihtelu virkistää. Toki välillä tuntuu, ettei aika ja voimat riitä kaiken tekemiseen ja että joko opetus tai harjoittelu kärsii, kun toiseen panostaa enemmän. Se on sellaista ainaista tasapainottelua, mutta se sopii minulle.
Parasta konsertoinnissa ovat hetket lavalla sekä hetket onnistuneiden konserttien jälkeen. Matkustamien, erilaiset konserttiyleisöt ja –paikat tuovat työhön myös oman kiehtovuuden. Maailmassa on myös niin valtavasti upeaa pianomusiikkia, että haluan soittaa siitä edes murto-osan. Haasteena ovat laajojen ohjelmien harjoitteleminen ja ylläpitäminen. Lisäksi suuremmassa mittakaavassa ajateltuna haastavia kysymyksiä koko klassisen musiikin alalla ovat taiteen todellinen arvostus, säännöllinen konserttitoiminta sekä markkinointi.